Saman päivän aikana kaksi kirjoitusta. Huimaa! Huimaa ja huimaa, molemmissa tarkoituksissa. (Kivaa ja pyörryttää- tarkoituksilla, siis). Tämä painokontrolli stressaa minua. Päätin, että syön vain vihanneksia tänään, jotta huomenna olisin laiha vaa'alle astuessani. Enkä oksentaisi tänään. En ole oksentanut sunnuntaista asti. Toisin kävi. Isä lähti laivalle, äiti pyykkäämään ja sisareni nyt ovat jossain. Olen yksin kotona ja mikä olisikaan parempi tilaisuus. Kerrankin saisi syödä kunnolla ja ihan keittiön pöydän äärellä. Eilen leivottua tiikerikakkua ... Jäätelöä ... Paahtoleipää. Oksennus. Tarkoitus oli olla syömättä, koska koen sen olevan toinen vaihtoehto oksentamiselle. Vaikka olenkin kauan oksennellut, en pysty oksentamaan tyhjää. Jos en olisi nyt syönyt ja pilannut taas päivääni romahduttaen jo valmiiksi nollilla olevan itsetuntoni, olisi tämän päivän ruokasaldo näyttänyt tältä:

Aamupala: Ei
Lounas: 2 salmiakkipurkkaa
Päivällinen: ei
Välipala: Pieni pala pizzaa
Iltapala: ahmin.

Hah ... Tästä on puhuttu niin paljon, miksen minä ymmärrä sitä? Kaikki ovat varmasti joskus joutuneet ehkä jossain koulun terveydenhoitajalla kuulemaan terveellisistä ruokatavoista. Viisi kertaa päivässä pienempiä annoksia blaablaablaa. Ja se, että ruoan ei kannata painottua iltaan.
Itse pystyn hyvinkin olla syömättä aamulla ja päivällä, mutta se kostautuu illalla suurena nälkänä. Sitten syön paljon, muistan ettei illalla saanut syödä ja oksennan. Mikä kierre. Miten muka luulen laihtuvani näin.

Huomisaamu stressaa.