Tänä aamuna kun kävin suihkussa, jotakin tapahtui ja niskani jotenkin ihmeellisesti naksahti tai vastaavasti. Sen jälkeen koin siinä koko ajan hirveää kipua, ensin aamun vähän lievempänä mutta aamupäivän aikaan se paheni. En pystynyt kääntämään päätä kuin vasempaan suuntaan, ja kipu oli aivan sietämätön.
Olin vieläpä terveystiedon tunnilla, ja moni jaksoi muistuttaa viikonloppuna möläyttäneestäni asiasta. (Olin vetämässä perseet, ja joka kerta kun otan niin näköjään ryhdyn vuodattamaan ihmisille jokaista ongelmaani ja YKSITYISasiaani! Joten ei ole kovin kiva kun maanantaina tulee kouluun viikonlopun jäljiltä ja asiat ovat levinneet melko monelle taholle). Niskakipu ja henkinen ahdistus saivat minut todella aivan rajalle- rupesin itkemään kesken tunnin. Luokassa ei edes ollut paperia, joten pistin kädet pääni eteen jottei punoittavaa naamaani näkyisi ja yritin hiljaa niistää hupparin hihaan. Yritin hetken rauhoittua mutta itku ei vain loppunut, enkä edes tiedä mistä se johtui. Niskakivusta vaiko siitä ahdistuksesta, minkä nämä levinneet asiani tuottivat. (Taisin varmaan mainita ensimmäisessä postauksessa että kävin juttelemassa koulupsykologin luona- juuri tästä kyseisestä asiasta. Ihan vain että ymmärtäisitte ettei siis mikään pieni juttu ole :) ).
Päätin kumminkin varalta ottaa särkylääkkeitä, jospa se vaikka helpottaisi. Kaivoin laukustani buranaa ja otin niitä kolme, joka on muistini mukaan se suurin määrä mitä niitä päivässä saa ottaa. Opettaja ei edes päästänyt minua vessaan, joten otin ne ilman vettä. Ja ehkä joku tietääkin kuinka hirveiltä buranat maistuvat? Viimeistä ottaessani tuli jo oksennusrefleksi.
Jossain vaiheessa opettajakin oli kuitenkin huomannut tämän oudon itkukohtaukseni, ja päästi minut  vessaan. Oksensin juuri ottamani buranat pois.

Lopputunti oli ihan hirveä ja aika kului toodella hitaasti. Tunnin loputtua lähdin terveydenhoitajan luo, ja pyysin saada särkylääkettä niskakipuun. Samalla terveydenhoitaja päätti myös ottaa painoni (olen lihonnut??!!) ja mittasi kuumeen, alilämpöä 34.4 astetta. Olenkohan tulossa kipeäksi, vaikka ei ole ollenkaan semmoinen olo? Ainakin olen ruvennut symään vitamiineja! (Ennen en syönyt, ja B- vitamiinin (?) puutteen takia alahuuleeni tuli jo pelkän aivastuksen takia kirveleviä haavoja, kun huulet olivat niin kuivat.)
 Nyt olen koko päivän ollut kotona vain, ehkä olen kotiarestissa, äiti ei tykkää kun koulusta opettajat jatkuvasti soittavat kotiin huonon käytöksen vuoksi. Mieli on ihan maassa, lihoaminen ehkä vituttaa eniten. Ei ole reilua että teen kaikkeni saadakseni EDES kilon pois, mutta tuleekin vain lisää painoa. Elämänilo on taas kadonnut johonkin, ei tee mieli tehdä mitään muuta kuin nukkua. Nukkumaan siis!